Kuokkavieraana monttubileissä

Kuvia The Settle Innistä ei tullut otettua montaa - eivätkä ne tekisikään oikeutta paikan loistavalle tunnelmalle.
Kuvia The Settle Innistä ei tullut otettua montaa – eivätkä ne tekisikään oikeutta paikan loistavalle tunnelmalle.

Kävelimme perjantaina Stirlingin komealle linnakukkulalle. Tarkoituksenamme oli suunnata yksille oluille kaupungin vanhimpaan pubiin, The Settle Inniin.

Kun saavuimme nuhjuisen ja vaatimattoman näköisen kuppilan eteen, mietimme, tohdimme astua sisään ollenkaan. Ikivanhan näköinen, käsivarret haalistuneita tatuointeja täynnä oleva skottimies tervehti meitä kuitenkin reippaasti pubin edustalla. Astuimme sisään.

Pikkuruisessa kuppilassa oli tusinan verran mustiin pyhäpukuihinsa pukeutuneita miehiä ja naisia. Ja syy selvisi miltein saman tien: paikan kantis oli haudattu samana päivänä ja koko kööri – muut kanta-asiakkaat, omistaja sekä nykyiset ja entiset baarimikot – olivat kokoontuneet hautajaisten jälkeen yhteisiin ”monttubileisiin”, niin kuin Jani asian kauniisti pani.

Surullisesta tapahtumasta huolimatta saimme ulkopuolisina sellaisen vastaanoton, jonka vain skotlantilaiset voivat antaa. Illasta muodostui heittämällä sellainen, jonka muistan varmasti lopun elämääni.

Meiltä tiedusteltiin heti saapuessamme sisään ahtaaseen, mutta tunnelmalliseen kivipubiin, keitä olemme ja mistä tulemme. Pian tunsimme jo koko köörin nimeltä ja meille tarjottiin olutkierroksia. Meihin haluttiin aidosti tutustua. Muuttomme Stirlingiin tuntui saavan läsnäolijat riemastumaan.

Ja oi sitä naurua.

En muista, milloin olen nauranut ventovieraiden seurassa niin makeasti, että mahaani sattui. Liz siteerasi minulle skotlantilaisten kansallisrunoilijaa Robert Burnsia ulkomuistista. Haggiksesta sain paikallaolijoilta monta vahvaa mielipidettä. Paul jopa soitti vaimolleen, jotta tämä tulisi tervehtimään meitä pubiin, koska ”hänen on vain tavattava teidät”.

Välillä itkettiin poismenneen takia, kun jukeboksista soi koskettava kappale, sitten taas naurettiin oluttuopposet läiskyen. Meidän kihlauksestamme innostuttiin myös sen verran, että häitämme alettiin jo suunnitella järjestettäväksi The Settle Innissä. Jani saisi kuulemma lainata Paulin omaa kilttiä, vaikka mies olikin Jania lähes kaksi kertaa pidempi.

”Yksillä käyminen” venyi spontaanisti tuntien spektaakkeliksi. Ja Skotlannissa aidoissa pubeissahan ei istuta, vaan paikalliset seisoskelevat pikkuruisen baaritiskin ympärillä vaihdellen keskenään kuulumisia. Uskon, että näin on ollut enemmän tai vähemmän aina – ja tämä pubi on ollut paikallaan jo kolmisensataa vuotta, ainakin 1700-luvusta lähtien.

Baaritiskin takana liikehti väsyneesti vanha ja äkäinen John. Pohdin muille paikallaolijoille ääneen, mahtaako mies hymyillä ikinä. Mutta tulihan se hymy sieltä – ja lähtiessämme pubista tunteja myöhemmin John vinkkasi minulle jo silmää tiskin takaa.

Ensi viikolla kuulemma taas nähdään.

IMG_5716
Stirlingin vanhaan kaupunkiin ja linnakukkulalle saa kivuta kymmenisen minuuttia kaupungin keskustasta.

IMG_5806

IMG_5805
Näkymät kaupungin korkeimmalta kohdalta palkitsevat.

IMG_5723

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s