Istumme Janin kanssa Edinburghin lentokentällä, suuntana Suomi, perhe, ystävät ja yhteinen joulunvietto. Kun Ed heitti meidät tänään aamulla lentokentälle, on vähän hassu olo – olen toisaalta palaamassa kotiin, ja toisaalta lähtemässä kotoa. En olisi uskonut, että vain kolmessa kuukaudessa Skotlanti ja Stirling alkavat tuntua niin kodilta.
Halusin vielä viimeiseksi (ja tällä kertaa lyhyeksi päivitykseksi) ennen Suomen vierailua kirjoittaa siitä, mitä ensimmäisestä lukukaudesta Skotlannissa on jäänyt käteen.
Hirmuisesti uusia, aivan huippuja ystäviä. Parin viime viikon aikana meillä on ollut jälleen muutamat Suomi-bileet suomalaisten kesken ja voin sanoa, että suomalaisten määrä täällä ei haittaa yhtään – päinvastoin on aika siistiä, että Stirlingissä on niin tiivis suomalaisyhteisö. Heitä unohtamatta olen tutustunut myös huippuihin skotteihin ja kansainvälisiin tyyppeihin, jotka ovat avartaneet maailmankuvaani entisestään. Kiitos teille kaikille!
Tietoa. Ensimmäinen kolmesta maisterilukukaudestani on ollut todella tiukkaa opiskelua. Kun keskiviikkoaamuna tiputin viimeisen esseeni opiskelijatoimiston postiluukkuun, olo oli aika tyhjä. Laskeskelin, että olin viettänyt viimeiset kymmenisen päivää putkeen opiskellen joko kirjastossa tai 8-9 tuntia kestävissä seminaaripäivissä. Viimeinen esseeni oli sellaiset 18 000 merkkiä, ja sen palauttaminen tuntui aivan huikealta saavutukselta.
Pubimuistoja. Täällä pubit ovat vain niiiin erilaisia kuin Suomessa. Poikkeuksetta pubissa kuin pubissa on jonkun kantiksen koira iloisesti vapaana, heiluttaen häntää kaikille paikallaolijoille. Pubeissa tulee juteltua aina, siis aina, tuntemattomille tyypeille. Se on aika ihanaa. Ja takkatulet sekä livemusiikki – nämä puuttuvat liian usein suomalaisista baareista.
Koulumenestystä. Äitikin oli huolissaan, kun jännitin niin paljon pärjäämistäni ja esseiden kirjoittamista. Mutta nyt voin (ja äiti voi) huokaista helpotuksesta, sillä olen pärjännyt hienosti alun peloista huolimatta. Kaikista tähän mennessä palautetuista esseistäni olen saanut ylimmän arvosana-asteikon, eli distinction (=kunniamaininta) arvosanoja. Jee!
Kaikkea ihanaa skottilaista. Skotlanti on vienyt minut täysin mennessään. Monen kanssa olen jutellut siitä, että toiset rakastuvat päätä pahkaa Skotlantiin, toiset vihaavat tätä maata. Jos unohtaa sateen, Skotlannilla on todella paljon annettavaa: rennot ja rehelliset ihmiset, hyvät bisset ja lämmittävä viski, haggista (oikeasti se on hyvää!) ja tietenkin maisemat ja vuoret, jollaisia en ole ikinä nähnyt missään muualla. Ja historia ja ihanat kaupungit, kuten Edinburgh. Lista jatkuu vaan loputtomiin.
Joulufiilikset. Skotlantilaiset, ja omien englannissa vietettyjen kuukausien perusteella myös englantilaiset, osaavat ottaa juhlapyhistä kaiken irti. Itse rakastan joulua, joten ei haittaa yhtään, että täällä kaupoissa alkoivat soimaan joululaulut jo lokakuussa. Jokaisessa pubissa on oma joulukuusi. Ja Edinburghin joulumarkkinat olivat myös jotain aika ihanaa.
Rankka, mutta aivan mahtava lukukausi siis takana, fiilistä voisi kuvailla voittajafiilikseksi. Kiitos kaikille, jotka ovat olleet osa tätä syksyä.
Merry Christmas!
skottityttö 