Tää on mun koti

Ihmisten, jopa läheisten ja ystävien, tuntuu olevan vaikea käsittää, että Skotlanti ja Stirling ovat meille nyt uusi koti. Elämme täällä samankaltaista arkea Suomessa, johon kuuluvat omat vastuunsa ja askareensa. Koulutehtävät, pyykinpesut, työkuviot, kuntosali.

Joka kerta, kun saamme vieraita, meidän arkemme kuitenkin pysähtyy auttamattomasti. Kouluhommat jäävät jäähylle, kun joudumme keskittymään vieraiden viihdyttämiseen. Puhumattakaan rahanmenosta. Normaalisti meillä on esimerkiksi opiskelijaelämään sovitettu viikottainen kauppabudjetti, jonka tietenkin jokainen ylimääräinen ravintolakäynti romahduttaa.

Tämä on vilpittömästi oma syy – itse olen avoimesti ennen muuttoa kannustanut kaikkia mahdollisia ihmisiä tulemaan meitä tänne ”moikkaamaan”. En tietenkään silloin käsittänyt, että muut ihmiset tulevat tänne lomalle viihtymään, kun meille se katkaisee joka kerta arjen. Muiden tuntuu olevan vaikea käsittää, että tämä on meille nyt koti, se sama tuttu ja turvallinen, yksityinen paikka, joka teillä monella on siellä Suomessa.

Äsken sain ilmoituksen, että eräät tutut olivat varanneet lennot ja hotellit viidelle päivälle tänne Stirlingiin – kysymättä meiltä etukäteen mitään. Ottaen huomioon, että ajankohta on huonoin mahdollisin kouluni kannalta, kun tuolloin kaikki deadlinet pukkaavat päälle, olin – ja olen – asiasta aika harmissani.

Myös eräs polttariporukka on tulossa tänne keväällä, ja totta kai minulta odotetaan, että riekun muun porukan kanssa Edinburghissa kokonaiset viisi päivää – ”koska sinunhan takia me tänne tullaan”. Ei siis sen takia, että sankari saisi erilaiset tai kivat polttarit.

Heille se on lomaa, minulle ei. Minulta ei etukäteen kysytty, moneksi päiväksi voin gradun kirjoittamisen keskellä itseni polttaritouhuihin sitouttaa. Asunhan ulkomailla, minulla ei ole täällä muuta kuin aikaa.

Olen kuullut tästä ilmiöstä muiltakin, jotka ovat ulkomaille joskus muuttaneet. Mitä oudoimmat ihmiset haluavat tulla kyläilemään, ja aina lähes viikoksi tai pidemmäksikin aikaa.

Meille vieraaksi tuleminen ei voi olla vain ilmoitusasia, siitä pitää sopia reilusti etukäteen ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Kiitän kaikkia, jotka ovat täällä käyneet – on ollut ihanaa, ja arvostan sitä, että meitä nähdäksenne olette matkustaneet tänne asti.

Olemme laskeneet päiviä saapumiseenne, ei ole siis kyse siitä, etteikö vierailujanne arvostettaisi. Mutta kun alkaa näyttää siltä, että yhden kuukauden sisään olisi tulossa jopa neljät eri vieraat, on vedettävä peli poikki.

Siispä täten perun nyt muilta kutsuni tulla meitä tänne moikkaamaan. Pahoittelut tästä, mutta en jaksa enää. Haluan keskittyä ja nauttia Skotlannista itsekin, ja maisteriksikin pitäisi valmistua.

Tervetuloa ne, joiden kanssa olen saapumisestanne jo sopinut, mutta muut: nähdään sitten taas pian Suomessa.

///

PS. Mari kirjoitti aiheesta myös huippuhyvin omassa blogissaan.

Lumihuippujen aamu

image (2)
Viime syksynä valloittamani Dumyat sai lumikuorrutuksen.

Huomenta Stirlingistä!

Tännekin oli tullut aamulla vihdoin hieman lunta, varsinkin pitäjää ympäröivät lumihuippuiset vuoret olivat hätkähdyttävän kaunis näky.

Saavuimme takaisin Skotlantiin jo muutamaa päivää ennen uutta vuotta, mutta vuoden vaihtuminen menikin omalta osalta kipeänä kotona ja suurimmat Hogmanayn juhlimiset jäivät harmillisesti väliin. Kipusimme tosin kivuista huolimatta Stirlingin vanhan kaupungin hautausmaalle ihastelemaan linnasta lähetettyjä ilotulituksia.

Tulipahan ainakin testattua Skotlannin terveydenhuoltojärjestelmää, joka on toiminut tähän asti yllättävän hyvin. Opiskelijana en ole joutunut maksamaan käynneistä tai lääkkeistä mitään, uuden vuoden ensimmäisen päivän päivystyskäyntikin hoitui pyhäpäivästä huolimatta alle 15 minuutissa. Esimerkillistä toimintaa.

 

 

Vuoden alku sujui Belfastissa, Pohjois-Irlannissa, jossa vietimme vajaan viikon. Reissu oli silmiä avaava, siitä matkajuttua on tulossa myös piakkoin Iltalehteen eli lisää aiheesta seuraa.

Tämän viikon olen aloittanut jälleen kevyesti kirjastossa lukien eli muutaman tunnin päivässä, sillä ensi viikolla luennot ja seminaarit alkavat jo taas täysipainotteisesti.

Hyvin pian alkaa myös gradun suunnittelu – mikä jännittää jo tässä vaiheessa todella paljon! Vastahan aloitin opinnot Stirlingissä ja pian pitää alkaa jo työstää gradua. Hurjaa.

 

 

No, keväästä on kaikin puolin tulossa superkiinnostava. Gradukurssin lisäksi (researching international politics) sain valita kaksi vapaavalintaista opintokokonaisuutta, ja näihin päädyin:

  • Humanitarian studies
  • Climate change, human security and resource conflicts

Kursseista ja uudesta lukukaudesta lisää tuonnempana, nyt jatkan ensimmäisen viikon lukulistan kanssa jumppaamista!

 

image (1)
Resource conflicts -kurssin ensimmäisen viikon lukulistaa.