Vihaan naistenpäivän vihaajia

IMG_1280
Belfastin poliittisissa seinämaalauksissa myös tasa-arvo on esillä.

Tehdään heti yksi asia selväksi. Viha on minun mielestäni sellainen tunne, jota soisin jokaisen elämään minimaalisen määrän.

Se johtaa  suhteiden hajoamiseen, väkivaltaan, radikalisoitumiseen ja pahimmillaan sotaan, jopa omaa naapuria vastaan.

Siispä otsikossani ei ole järkeä. Samalla tavalla kuin siinä ei ole mielestäni mitään järkeä, että ”feministeiksi” ja muuten naisten tasa-arvoa ajavien mielestä naistenpäivässä ei ole mitään järkeä.

Naistenpäivää vietetään, koska naiset eivät ole vieläkään tasa-arvoisia miesten kanssa. Missään päin maailmaa. Päivän tarkoitus on edelleen, yli sata vuotta sen synnyn jälkeen, yrittää vauhdittaa sukupuolten välisen tasa-arvon syntymistä.

IMG_1422
Pohjois-Irlannissa tasa-arvo toteutuu huonommin kuin esimerkiksi Suomessa.

Ne, jotka väittävät, että naiset ja miehet ovat Suomessa tasa-arvoisia, ovat väärässä. Naisten kokonaispalkka on yhä vain noin 8o prosenttia miesten palkasta. Näin suuri ero ei selity pelkästään erilaisilla urapoluilla.

Viime vuoden toukokuussa Keskuskauppakamarissa iloittiin: naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituspaikoista oli kasvanut ennätykselliseen 24 prosenttiin. Puljun viestinnästä tiedotettiin tyytyväisinä, että naisten osuus on jälleen palannut kasvu-uralle.

Hieno homma, mutta ei lukuun silti voi olla järin tyytyväinen. Sipilän hallituksen tasa-arvopolitiikkakaan ei anna myöskään aihetta juhlaan. Naisministereitä on alle 40 prosenttia, ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Miehille ovat myös jakautuneet tärkeimmät ministerisalkut, vaikka Suomen veroisessa maassa löytyisi varmasti myös pätevää naisosaamista.

IMG_1405
Naisten muistomerkki Belfastissa.

On tosin paikkoja, joissa asiat ovat vieläkin huonommin. Naispuolinen opiskelijatoverini on kotoisin Ugandasta. Hän kertoi viime viikolla maisterikurssimme edessä, että naisten ei kuulu sanoa hänen kotimaassaan mitään miestä vastaan. Et voi olla avoimesti eri mieltä puolisosi, isäsi tai isoisäsi kanssa.

Opiskelijatoverini toivoo voivansa muuttaa asian. ”Nuoret eivät ajattele enää samalla tavalla”, hän kertoi.

Jokainen nuori henkilö, joka palaa kouluttautuneena Ugandaan ja jakaa tasa-arvosta tietoa ja ylpeyttäkin, levittää hiljalleen tietoisuutta naisten oikeuksista ja yhteisistä arvoista. Siitä, että voi olla myös eri mieltä miesten kanssa. Näin opiskelijatoverinikin toivoo tekevänsä.

Kuulostaako kaukaiselta? Iltalehden artikkelissa kerrottiin tiistaina, kuinka vielä sata vuotta sitten suomalaisnaiset eivät saaneet solmia työsuhteitaan itsenäisesti. Avioliitossa tehty raiskaus kriminalisoitiin vasta vuonna 1995. Ei ole siis oikeasti kulunut kauaa, kuin vielä meilläkin kamppailtiin samojen asioiden kanssa.

Pitkään myöskään raskauksien määrää ei voinut päättää itse, abortin sai terveydellisistä syistä ensimmäisen kerran Suomessa vasta vuonna 1950. Vieläkin monissa Euroopan maissa abortti on kielletty, muun muassa Pohjois-Irlannissa.

Suomessa otettiin sata vuotta sitten sellaisia askelia, joita Ugandassa on otettu vasta sen lähihistoriassa. Minä toivon, että Suomi voisi olla jatkossakin muille maille esimerkkinä.

Siihen on vielä pitkä matka. Tasa-arvoon tarvitaan molempia sukupuolia. Ja naistenpäivän vihaajiakin. Koska ensimmäisenä muutos tapahtuu meidän omassa päässämme.

 

PS. Belfast-teemaiset kuvat liittyvät graduaiheeseeni: teen keväällä/alkukesästä nimittäin jälleen uuden reissun Pohjois-Irlantiin, tosin tutkimuksen merkeissä! Naiskysymykset ja rauhanrakennus ovat tutkimukseni pääteemoja.

PPS. Reportaasini tammikuisesta Belfastista voit lukea Iltalehden matkailusivuilta. Huikea matkakohde, ainakin vielä vuoden-pari!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s