Huomenta Stirlingistä! Kuten otsikostakin käy ilmi, tämä kirjoitus käsittelee vähän sitä sun tätä. Viime päivinä ja viikkoina on pitänyt melkoista hoppua, joten tässä pintaraapaisu siihen, mitä skottikuplaan tällä hetkellä kuuluu.
Kahvi valuu uudessa keittimessä, jonka sain Janilta syntymäpäivälahjaksi. Se on ollut mahtava arjen pelastaja, sillä skotlantilainen kahvi on… Noh melkoisen pahaa. Ulkona näkyy olevan syksyisen kirpakka ilma, mutta aurinko paistaa täydeltä terältä. Loistava sää siis suunnata tänään päiväreissuille Skotlannin pääkaupunkiin Edinburghiin!
Kuten sanoin, täällä on pitänyt hoppua. Keskiviikkona ensimmäiset vieraat, siskoni ja siskontyttö lähtivät, ja olen taas ehtinyt keskittyä täysillä opiskeluun, joka alkaa jo pikkuhiljaa stressata minua. Syyslukukautta on kahdeksisen viikkoa jäljellä ja minulla on edessä vielä suuri määrä esseepalautuksia, esitelmiä ja erilaisia simulaatioharjoituksia. Mitenköhän niistä tällainen työelämässä jo marinoitunut liihottelija tulee selviämään?
Belfastiin
Mielenkiintoisuudesta ei ole onneksi ollut pulaa. Olen tällä viikolla opiskellut rauhanprosesseja, erityisesti onnistumista Etelä-Afrikassa, epäonnistumista Palestiinassa ja sitten jotain siltä väliltä Pohjois-Irlannissa. Pohjois-Irlanti onkin ensi viikon seminaarimme pääaihe, ja aiheeseen paneutuminen on ollut todella silmiä avaavaa. Minusta tuntuu hurjalta, miten vielä 1990-luvulla Brittein saarilla on myllännyt niin järjestön konflikti.
Ja vaikka Good Friday Agreement eli Pohjois-Irlannin rauhansopimus allekirjoitettiin vuonna 1998, on maan tilanne vieläkin hyvin hatara. Hallituksessa ja eduskunnassa nahistelevat edelleen samat konfliktin osapuolet, joilla kesti kolmisenkymmentä vuotta saada väkivalta edes jollain tasolla päätökseen. Kun mielipide-erot ovat juurtuneet niin perustavanlaatuisella tasolla niin syvälle, voidaan vain kuvitella, minkälaista päätöksenteko on nykyisessä Pohjois-Irlannissa. Hyvin heikkoa, on vastaus.
Koska Pohjois-Irlanti kiinnostaa tällä hetkellä todella paljon, suunnittelemme Janin kanssa tammikuussa reissua Belfastiin! Jännää, eikö? Lennot näkyvät olevan aivan naurettavan halpoja, Edinburghista lentää Dubliniin halvimmillaan 7 punnalla per suunta. Vielä arvomme, lennämmekö juuri Dubliniin ja vietämme myös pari yötä siellä ja sitten bussilla Belfastiin, vai sitten suorilla lennoilla vaan Belfastiin.
Kummituskierroksia
Skotlannin maaperälläkin on tullut taas reissailtua, viimeisimpänä kävimme alkuviikosta idässä Fifen alueen läpi ajellen ja suuntasimme St Andrewsin pieneen merenrantakaupunkiin. Paikkahan on tuttu yliopistostaan, jossa kuninkaallisperheen vesat ovat perinteisesti opiskelleet. Varsin suloinen pikkupaikka – tänään saa nähdä, minkälaisia aatteita Edinburgh herättää!
Edinburghissa suuntaamme illalla yliopiston International societyn kanssa kummituskierrokselle. Vastaavan koin viime viikonloppuna Stirlingissä, ja se oli ainakin sen verran kiinnostava, pilkkopimeässä kävellen ikivanhan hautausmaan läpi ja kuunnellen kummituskertomuksia, että illan kierrokselle on aika kovat odotukset.
Matkani käy Edinburghiin kolme kertaa seuraavan kolmen viikon aikana. Ensi viikolla suuntaan Edinburghin yliopistoon kaksi päivää kestävään turvallisuuskonferenssiin, lokakuun lopussa vietämme Halloween-viikonlopun eli skottilaisittain samhainin myös Edinburghin kummitusten kanssa.
Halloweenhan näkyy täällä jo joka paikassa, perusmarketit sun muut apteekkien ikkunat on jo koristeltu mitä kekseliäimmillä koristeilla. Tescon katosta roikkui mestatun miehen pää, koristeet eivät siis todellakaan ole mistään kevyimmästä päästä. Kurpitsojakin myydään aivan joka puolella, Jani lupasi, että voidaan ostaa meillekin pari ja yrittää vaativaa kaiverrusoperaatiota.
Eli vieläkin elämä on aika ihanaa skottikuplassa. Kiireistä kyllä, mutta silti aika ihanaa. Toivotaan, että fiilikset ovat samanlaiset vielä pahimpien deadline-viikkojen aikaan. Nyt Edinburghiin!
skottityttö 